rutanen1965

Sinut on jo hyväksytty

Ihminen syntyy tähän maailmaan jo hyväksyttynä. Se on vastasyntyneen absoluuttinen lähtökohta. Se, että ei olisi hyväksytty on lapselle täysin mieletön ajatus. Tulin juuri suuresta tuntemattomasta. Olen ehjä ja täydellinen. Kelpaava. Tuntee lapsi vielä sanattomassa mielessään. Miksi muka en olisi hyväksytty? Mikä minussa muka olisi muka vikana? Te olette hulluja jos jotain sellaista väitätte.

Pikkuhiljaa lapselle kuitenkin valkenee, että lähtökohtaista hyväksyntää ei olekaan, vaan se pitää hankkia ja ansaita. Hyväksyntä on ehdollista. Sen voi saavuttaa täyttämällä eri suunnista tulevia vaatimuksia. Jotka täytettyään hän kuitenkin huomaa, että vaaditaan taas lisää. Tavoite karkaa koko ajan kauemmas ja lapsi hukkaa itsensä matkalla kohti sateenkaaren päätä. Kuka minä olinkaan kun synnyin? Ja kuka minun pitäisi olla nyt?

Elämästä tulee jatkuvaa hyväksynnän etsimistä; Vaihtuvia rooleja. Suorittamista: "Kelpaako tämä, no entäs sitten tämä?" Tai sitten hänen egonsa kohoaa korkeuksiin kaiken arvostelun yläpuolelle. Tai sitten se lässähtää tyhjänä pallona olemattomaksi; En ole mitään. Älkää huomatko minua. Te olette oikeassa minua ei ole. Minulla ei ole oikeutta oikeaan itseeni.

Ja elämä kuluu. Harhateillä. Hukassa itseltä, ilman hyväksyntää. Hyväksyntä on jossain kaukana, tavoittamattomissa. Vain harvojen oikeus.

Ja sitten toivottavasti. Jonain päivänä. Ihminen vain luovuttaa. Lakkaa etsimästä. Vain huomatakseen, että hänellä on koko ajan ollut se mitä hän on etsinyt; Hän on riittävä, kokonainen ja täydellinen omana itsenään. Kultakimpale on ollut koko ajan hänen mukanaan, vaikka hänet on saatu uskomaan, että sitä ei ole tai että se on arvoton; Sinut on jo hyväksytty ja se hyväksyntä on ollut koko ajan mukanasi.

Ulkoinen hyväksyntä on puolestaan kuin vesisade; välillä sataa ja välillä ei.

Älä etsi sitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

.kiitos kaikille kommentoijille!

Minulla oli jäänyt kommenttien ennakkotarkastus päälle, siksi en ole vastaillut.

Jooelille:

En ajatellut hyväksyntää materiaalisessa merkityksessä, mutta sekin on kyllä relevantti tulkinta.

Kolumnin perusajataus on vauvan/lapsen/ihmisalkion tragedia: tulla valmiiksi hyväksyttynä maailmaan, mutta se väkivaltaisesti riistetään häneltä, koska hän ei ole "riittävä".

Oma filosofiani lähtee siitä, että tuo meidän syntymälahjamme "minut on hyväksytty" ei ole meiltä varastettu, vaan se on ollut meillä aina mukanamme vaikka sitä on sanottu arvottomaksi.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

+ materialisimi on ehkä alkukantaisessa kulttuurissa ollut tarkoituksenmukaista, mutta nykymaailmassa se on elämänvalhe/harha, joka estää meitä kohtaamasta itseämme/toisiamme/todellisuutta eli estää meitä elämästä todesti ja täydesti.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset