rutanen1965

Tavallisen (ts. laiskan) ihmisen kuntoiluvinkit

 

Olen harrastanut kuntoilua enemmän tai vähemmän väärällä tavalla jo nelisenkymmentä vuotta. Ohessa muutamia matkan varrella kertyneitä ajatuksia:

Yleistä:

Kuntoilu ei olekaan niin tärkeää kuin voisi kuvitella. Terveyden kannalta olennaisempaa on syödä terveellisesti ja nukkua hyvin. Nämä asiat on siis ensin laitettava kuntoon ja vasta sitten alettava miettimään kuntoiluharrastuksia.

Terveyttään voi "hoitaa" myös vastakkaiseen suuntaan eli tahattomasti heikentää sitä, vaikka tarkoitus on ollutkin päinvastainen.

Tunnettu esimerkki tästä on ortoreksia. Sen sanaselitys taitaa viitata jonkinlaiseen puhdasoppisuuteen. Ortoreksian rinnalla elää ja voi hyvin ilmiö, jossa huonoja elintapoja korvataan hillittömällä kuntoilulla. Tämä on vaarallista ja kuluttavaa elimistölle. Huono elintapa ei nollaudu vastaavalla kuvitteellisella määrällä liikuntaa, vaan lopputulos menee aina negatiiviseksi. Tälle ilmiölle voisi joku näppärä keksiä näppärän nimen ja nostaa sen julkiseen keskusteluun.

Laihduttaminen on myös terveydelle haitallista. Kenenkään ei pidä alkaa laihduttamaan, vaan muuttaa elintapojaan ja syödä terveellisesti. Paino on elintapojen ja ruokavalion lopputulos, niiden yhteinen indikaattori. Se saavuttaa tietyn arvon tietyssä tasapainopisteessä ja siihen on jokaisen tyydyttävä. Punkt och slut.

--

Erityistä:

Paljon puhutaan siitä, että pitäisi kuntoilla säännöllisesti, tai jopa ohjelmoidusti, niin että sillä olisi merkittävää merkitystä.

Itse en jaksa tähän uskoa. Hyvin harva tosimaailman ihminen pystyy ylläpitämään hienoja harjoitusohjelmia ja jatkuvaa säännöllisyyttä. Mielestäni epäsäännöllisyys ei ole mikään ongelma. Kuntoilu pitää sovittaa muun elämän sekaan joustavasti niin, ettei siitä tule mitään stressiä. Kuntoilu saa mieluumin joustaa kuin pinna. Kaikki kuntoilusta aiheutuva stressi vähentää sen tuomaa hyötyä. En ole mikään tutkija, mutta oletan, että suurin liikunnan tuoma hyöty tulee jo suhteellisen pienillä liikuntamäärillä.

Kaikessa liikunnassa on aloituskynnys. Moni aloittelija luulee, että kuntoilu on kaameaa rääkkiä alusta loppuun saakka ja lopettaa harrastuksensa heti alkuunsa. Mutta näin ei suinkaan ole. Alun epämiellyttävyys häviää pikkuhiljaa ja lopussa jäljelle jää lähes pelkkää hyvää oloa. Hyvässä kunnossa tehty juoksulenkki ei tunnu juuri kävelylenkkiä kummoisemmalta. Ja parhaimmillaan siitä saa myös hyvät endorfiinipöllyt.

Kuntoilu vaatii myös ruokailun rytmittämistä siihen. Edellistä tukevasta ruokailusta pitää olla kulunut useita tunteja ennen liikunnan aloittamista. Juuri ennen kuntoilua kannattaa tankata hiilihydraatteja esim. helposti sulavana banaani on hyvä vaihtoehto. Neste on tankattava haaleana, sillä kylmä neste ei imeydy, vaan jää hölskymään vatsaan.

Sairaana, toipilaana, krapulassa tai väsyneenä ei pidä missään nimessä kuntoilla. Silloin siitä on pelkkää haittaa ja se voi olla jopa vaarallista.

Talvea vasten muistutus: Pakkanen ei ole ongelma, vaan päin vastoin; Pakkasilma on hapekkaampaa kuin lämmin ilma. Alussa tarvitaan vain muutama totuttelulenkki, että henkitorvi tottuu kylmään eikä ärsyynny. Itselläni pakkasraja on n. -10C, sitä kylmemmässä joudun hidastamaan juoksutahtia hengityksen vuoksi. Pakkasen hyvä puoli on myös se, että jäähdytys pelaa ja hikoilu jää minimaaliseksi.

Suorittaminen pois! Liikuntaa ei saa suorittaa, vaan siitä pitää nauttia. Pitää nauttia siitä, että on etuoikeutettu ja ylipäänsä kykenee liikkumaan. Että ilma kulkee ja sydän lyö uskollisesti. Että hiki kirpoaa pintaan ja tuuli kuivaa sen.

Ulkona liikkuessa pitää nauttia aamuista, illoista, pakkasen huurustamasta hengityksestä ja lehtien tuoksusta sateen jälkeen. Olosta omassa kehossaan ja yhteydestä luontoon. Elossa olemisen tunteesta.


--

Tärkeintä on siis muuttaa elintapojaan. Se on hyvin vaikeaa. Enkä voi auttaa siinä ketään. Jokaisen on itse taisteltava taistelunsa itsensä kanssa.

Liikuntasuositukseni on: Liikkukaa edes vähän! Tehkää edes jotain joskus! Vähäinen, epäsäännöllinenkin liikunta on aina hyväksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tuossa on paljon asiaa ja komppaan noin niinko pääpiirtteissään, mie en usko ittensä kurittamissiin muka terffeyeksi, ei ei!

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Tack tack! Mielen ja kehon pitää olla harmoniassa:

"Mens sana in corpore sano", sanoi roomalainen!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mullon rakas täti tuola Savonmualla ja se sannoo, ettei ole ikinä hyväksyny hikijumppaa, muttako sitä aattelee, sei ikinä istu puolta tuntia enämpää, kävelee joka päivä, kerrää marjoja ja sieniä, nousee ylös ja istuu ja hääräilee ja puhhuu, se täyttää nyt 80v ja tuli aika vasta Kiinan matkalta, siinon mulle yks esimerkki kunnon ylläpitämisestä!

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #3

Hyvä huomio! Arkiliikuntakin voi olla merkittävä kuntoilusuoritus.

Itsekin kävelen paljon, sillä asun keskustan lähellä ja useimmat reissut teen joko kävellen tai pyörällä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Pakkasilma on hapekkaampaa kuin lämmin ilma."

- Mikä nostaisi hapen osuutta (20,9%), kun ilma viilenee?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hyvä kysymys: koko ilmamäärä kompressoituu ja täten sitä mahtuu enemmän keuhkoihin. Hapen suhteellinen osuus toki pysyy samana.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Hyvä kirjoitus, kun jos yrittää jääräpäisesti noudattaa jotain tiukkaa ohjelmaa kuntoilussa, se helposti alkaa maistua puulta. Minä tarvitsen koirat ja niinpä sitten toisiamme ulkoilutamme. Lisäksi on sellainen move mittari, mikä sopii minulle, kun en tavoittele mitään liian suuria liikuntamääriä, vaan minimi on, mihin pyrin. Vaihtelu virkistää liikkumisessakin, arkiliikuntaa unohtamatta. Kuntosalikin on ihan ok, etenkin jos siinäkin ajattelee niin, että täytyy olla kivaa. Joskus viihtyy ryhmäliikunnassa, joskus taas laitteiden kimpussa ja kyllä sen oppii huomaamaan, mitä milloinkin kroppa kaipaa.

Pian on talvi tulossa ja minä yritän kävellä metsässä enemmän kuin yleensä, kun talvella se ei luonnistu, mutta sitten kuntosalille useammin.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Kiitos palautteesta Anne!

Itselläni liikunta aukesi, kun lakkasin suorittamasta sitä. Iso hoksaus oli ajatella liikunta etuoikeutena. Minulla ei ole minkäänlaista terveydellistä estettä liikunnalle. Kaikki eivät valitettavasti ole yhtä onnekkaita tässä suhteessa.

Kuntosali on itsellekin ollut paha pala. En pystynyt säännölliseen harjoitteluun. Siksipä siirryinkin epäsäännölliseen harjoitteluun ts. käyn silloin tällöin sopivissa väleissä ja teen sellaisen ohjelman kun sattuu kullonkin huvittamaan. Pääasia, että lihakset hieman vertyy ja lihasaineenvaihdunta elpyy.

Minna Hänninen

Olen aina ihmetellyt immeisiä, jotka harrastavat jotain liikuntaa säännöllisesti; esim. lenkkeilevät vuodesta toiseen ja ilmeisesti lopettavat vasta kun jalat eivät enää liiku. Sen täytyy olla heille elämäntapa eikä välttämättä liity kunnon ylläpitämiseen, vaikka sekin hoituu siinä sivussa.

Itselläni ei tietenkään ole sellaista elämäntapaa, mutta työmatkat kuljen pyörällä ympäri vuoden. Tulee just se suositeltu puoli tuntia liikuntaa päivässä ja kaupan päälle jonkin verran kävelyä töissä :)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Kiitos palautteesta Minna!

Itselläkin suurin liikuntasuorite tulee arkiliikunnasta eli kävelyä ja pyöräilyä.

Addiktiivisia liikkujiakin tosiaan on, eikä sekään ole tervettä. Stoppi siinä tulee väistämättä vastaan ja paikat eivät enää kestä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset